Yrityskauppojen asiantuntija Tuomas Lang: Ostaja määrittää yrityksen arvon

Yrityksen arvo on se, jonka ostaja on valmis siitä maksamaan. Usein ratkaisevassa asemassa on tuottoarvo, jonka arviointi on haastavaa. Substanssillakin on merkitystä, mutta sen arviointi on yleensä helpompaa. Arvonmäärityksessä samat lainalaisuudet pätevät pitkälti kaikenkokoisissa yrityskaupoissa, yhtälailla myös listatuille yrityksille.

Moni yritystään myyvä ajattelee enemmän itseään kuin firman mahdollista ostajaa. Myyjän pitää ymmärtää, mikä on hänen yrityksensä arvo ostajan kulmasta katsottuna. Jos myyjä pohtii asiaa vain omalta kantiltaan, hän voi myydä firmansa liian halvalla. Tähän tyyliin puhelee pääomasijoitusyhtiö Intera Partnersin hallituksen puheenjohtaja, muun muassa perheyritysten omistusjärjestelyjä junaileva Tuomas Lang.

– Kun määritellään myytävän yrityksen arvoa, tulokulman pitää olla oikea – ja se on nimenomaan ostajan kulma. Kaiken pitää perustua siihen, mikä on yrityksen arvo ostajan kannalta.

Lang sanoo, että yrityksen hinta määräytyy ensisijaisesti tulevan tuottoarvon pohjalta.

Substanssilla eli kiinteällä omaisuudella on myös arvonsa, mutta joskus siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ainakin kaikki ylimääräinen, liiketoimintaan liittymätön omaisuus kannattaa myydä etukäteen käyvällä arvolla ulos ja vaikka lyhentää saaduilla rahoilla velkaa: nettotulos paranee, kun rahoituskulut pienenevät.

Yrittäjästä voi tuntua, että hänen pitää saada jonkinlaista korvausta myös yritykseen liittyvästä tunnearvosta. Vaikka tunnearvojen ei pitäisi vaikuttaa kauppahintaan, nekin pitää ostajan ottaa huomioon, jos hän aikoo saada kaupan maaliin.

Ennen kuin yritystä ryhdytään myymään, sen tase pitää ehostaa mahdollisimman siistiksi. Sen jälkeen lähdetään etsimään ostajaa, ja siinä urakassa on kolme erilaista reittivaihtoehtoa.

Ensimmäinen vaihtoehto on se, että myyjä seuloo yhden todennäköisen ostajaehdokkaan ja lähestyy sitä. Toinen on se, että myyjä haalii kourallisen ostajakandidaatteja ja pyrkii houkuttelemaan ne huutokauppatyyppiseen kilpailutilanteeseen. Sitä kautta edetään yhteen tai kahteen ehdokkaaseen, jonka jälkeen ollaan ensimmäisen reittivaihtoehdon mukaisessa tilanteessa.

Kolmas etenemistapa on se, että pestataan etsintätehtävään jokin investointipankki. Se heittää verkot laajoille vesille niin koti- kuin ulkomaillakin ja alkaa ruotia parhaita ehdokkaita useiden kymmenien vaihtoehtojen joukosta.

Sitten lähdetään hakemaan yritykselle parasta mahdollista myyntihintaa. Useimmiten se alkaa siitä, että kaivetaan yrityksen kolme tuoreinta tilinpäätöstä esiin ja katsotaan mitä firma on niin sanotusti syönyt.

Tunnuslukujen perusteella voidaan ryhtyä mallintamaan yrityksen näkymiä esimerkiksi viideksi vuodeksi eteenpäin. Skenaarioita tehdään useita riippuen siitä, miten kyseisen toimialan ja yleisen taloustilanteen voidaan arvioida parhaimmillaan ja pahimmillaan kehittyvän. Lopputuloksena on lukuarvoja, joiden pohjalta pystytään ennakoimaan yrityksen tulevia tuottoja.

– Ostajasta riippuu paljon se, mitä tunnuslukuja hän pitää tärkeinä. Meidän toimistollamme on tapana tarkastella kaikkea: liikevaihtoa, kasvuprosenttia, kannattavuutta, käyttökatetta, liikevoittoa, nettotulosta. Lopputulos on kompromissi näistä kaikista.

Käyttökate on keskeinen mittari

Entä ne kertoimet? Lang yskäisee kevyesti kämmenselkäänsä ja sanoo, että heillä on tehty näitä buy and build -harjoituksia paljon. Yksi käytännön esimerkki voisi olla rakennusliike Consti.

– Siinä hankkeessa ostettiin paljon pieniä asennusfirmoja, ja projektin pääideologi oli Erkki Norvio. Silloin tuli tutuksi Erkin nyrkkisääntö, jonka mukaan sopiva ostohinta on ‘käyttökate kertaa kolme tai neljä, maksimissaan viisi’. Eli jos me tarjoamme kerrointa kolme, myyjä saattaa pyytää viittä, jolloin päädytään ehkä neljään. Jos taas myyjä pyytää kuuden kerrointa, voimme joutua myöntymään viiteen – mutta sen yli ei mennä.

Myyjän pitää ymmärtää, mikä on hänen yrityksensä arvo ostajan kulmasta katsottuna.

Substanssi on huomattavasti helpompi hinnoitella. Langin mielestä substanssi on sama asia kuin tilinpäätöksen tunnusluku NAV, net asset value. Suomeksi se on omaisuuserien käypä arvo miinus velat.

Kun yritys myydään tuottoarvon perusteella, substanssiarvo ei kuulemma vaikuta yrityksen liiketoiminnan arvoon mitenkään.

– Mutta on substanssillakin merkitystä. Jos yrityksellä on vaikka jokin erillinen kiinteistö, se voidaan hinnoitella ja myydä samalla kun yritystä laitetaan muutenkin myyntikuntoon.

Listautumisen hintahaarukat

Kokonaan oma ruljanssinsa on se, kun yritystä ryhdytään listaamaan pörssiin. Silloin yhtiö myydään hajautuneelle sijoittajajoukolle, ja useimmiten se tarkoittaa, että markkinahintaa joudutaan hakemaan pitkän ja monipolvisen prosessin kautta.

Hintaa voidaan haarukoida muun muassa selvittämällä, miten vastaavanlaisia yhtiöitä on Suomessa ja maailmalla arvostettu. Samalla voidaan määritellä yhtiön tuottoarvo vaikka viideksi vuodeksi eteenpäin ja verrata sitä toimialan keskimääräisiin lukuihin. Markkinahinta-arvioon vaikuttavat myös muut alalla tehdyt yrityskaupat sekä puhtaasti matemaattiset, esimerkiksi kassavirtoihin pohjautuvat laskentamallit.

Jukka Saastamoisen kirjoittama artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Osakesäästäjien Keskusliiton Viisas Raha – lehdessä. Kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvän sijoitusalan aikakauslehden saat liittymällä Osakesäästäjien jäseneksi tämän linkin kautta.

JAA