Kirosana konsepti

Konsepti-sana merkitsee luonnosta, käsikirjoitusta tai jonkinlaista suunnitelmaa. Lehtikielessä se ymmärretään malliksi, joka määrittää, mitä ja millaisia juttuja lehti sisältää. Tiukasti konseptoidussa lehdessä kaikki elementit kuvien paikkoja myöten voi olla määritelty.

Otapa käteesi kaksi numeroa mitä tahansa naistenlehteä. Huomaat pian, että numerolleen samalla sivulla molemmissa on henkilöjuttu. Se alkaa samanlaisella aukeaman kuvalla molemmissa. Samat sivut täyttyvät pienistä uutis- ja vinkkipätkistä, joskus jopa tarkalleen samassa kulmassa samalla sivulla on molemmissa viiden kohdan kauneusvinkit. Ja aina lehden viimeisellä aukeamalla on kolumni, se sinun lempparisi koko lehdessä.

Lukijana se on oikeastaan aika kivakin, että ne tutut palstat löytyvät helposti samasta kohtaa lehteä, ne jotka luet aina ensimmäiseksi. Oman asiakas- tai muun sidosryhmälehden tekijästä se voi tuntua hankalaltakin, että aina on “pakko” keksiä joku vinkki tähän kohtaan ja henkilö saatava esiin lehden parhaalla paikalla, vaikka itsellä olisi tärkeämpääkin sanottavaa.

Hyvin suunniteltu konsepti helpottaa numerokohtaisen lehden suunnittelua. Ensisijaisesti konseptin tarkoitus on kuitenkin pitää huolta siitä, että lehti sisältää kaikkia niitä elementtejä, joita siihen on alkujaan määritelty tavoitteeksi. Ja samalla konsepti auttaa lukijaa rytmittämään lukukokemustaan.

Hyvän konseptin tuntomerkkejä ovat:

TOISTETTAVUUS: konseptissa määriteltyjen juttutyyppien pitää sopia erilaisille aiheille. Samaa konseptiahan on tarkoitus toistaa numerosta toiseen jopa useamman vuoden. Siksi ei kannatakaan lyödä konseptissa liian tiukasti lukkoon aihepiirejä, vaan enemmänkin lähestymiskulmia: tässä kohtaa aihetta käsitellään henkilön kautta, tässä asiantuntija kirjoittaa kolumnin ja tässä kohtaa asiat ilmaistaan lukujen tai jonkin graafisen ilmaisun kautta.

MONIPUOLISUUS: jos lehti ilmestyy tiheään tahtiin, esimerkiksi kannesta voi olla muutamia vaihtoehtoisia malleja, jotta kansi ei liikaa ala toistaa itseään. Myös juttujen välillä on hyvä olla vaihtelevuutta. Kolmannen henkilöjutun jälkeen hyväkin tarina alkaa puuduttaa. Myös visuaalisuuteen on hyvä saada pelivaraa, jotta jutut erottuvat nopeallakin vilkaisulla toisistaan.

YKSILÖLLISYYS: vaikka lehtien rakenteessakin on trendejä, tässäkään ei kannata mennä kaikkien villitysten mukana. Jos lukijakunta on aina rakastanut tutun kirjoittajan pitkää ja runollista sepustusta, sitä ei kannata jättää konseptista pois tai muuttaa palastelluksi vinkkilistaksi vain, koska se on nyt trendikästä.

YKSITYISKOHTAISUUS: Yksityiskohdilla ei niinkään tarkoita liian pikkutarkkaa määrittelyä, vaan juurikin niitä kivoja, mutta niin työläitä pieniä elementtejä, jotka houkuttelevat lukijaa. Jos vaikka matkakertomukseen kuuluu aina tehdä boksi, jossa on detaljitietoja kyseisestä maasta tai kaupungista tai yrityscasen yhteydessä on pieni kuva ja teksti jonkin tuotteen erityisominaisuudesta, lukija tarttuu näihin paljon helpommin kuin yhteen pötköön kirjoitettuun leipätekstiin.

JOUSTAVUUS: konsepti ei saa olla liian tiukasti määritelty. Jos alkuun on suunniteltu neljä sivua lyhyitä uutisjuttuja ja sen jälkeen kuuden sivun laaja artikkeli, maailma ei mene sekaisin, jos sivumäärät kääntyvät päälaelleen.

Minusta lehtikonseptiin pätee parhaimmillaan sama määritelmä kuin äänilevyn konseptialbumiin: sen kappaleet muodostavat yhteneväisen kokonaisuuden.

 

Artikkelin kirjoittaja on Omnipressin kehityspäällikkö Tiina Parikka.
tiina.parikka(at)omnipress.fi

Sisältömarkkinointi

Jäsenviestintä

 

JAA